Eilen en sitten selvinnyt töihin lähtemään, vatsaa puristi ja voin todella huonosti, sain puhelimitse sairaslomaa ja koko päivä tuli vietettyä neljän seinän sisällä. Illalla sitten piti kokeilla tuntemuksia uloslähtemisen osalta ja päätin lähteä viemään roskat, kenkiä laittaessani tunsin jo kuinka sydän rupesi takomaan niin lujaa, että tuntui että se käy niin ylikierroksilla... silmissä alkoi hämärtää ja olo alkoi olla todella epätodellinen. Selvisin kuitenkin menemään sen reissun, mutta koko illan sydän jyskytti vieläkin ylikierroksilla, vaikka tiesinkin että koko loppuillan saisin olla "turvassa kotona". Illalla sänkyyn mennessä piti sitten antaa periksi ja ottaa puolikas Xanor että sain nukuttua. Silloin siinä uloslähtö tilanteessa yritin itselleni vakuuttaa, kuinka hölmöä on alkaa "jänistämään" noinkin yksinkertaista asiaa kuin pihalla käyminen... mutta paniikki valtasi mielen vaikka kuinka yritin itselleni tilannetta järkeistää.

Olen kovasti yrittänyt vähentää tuota tarvittaessa lääkitystä, kun niin kovasti puhutaan siitä miten Xanor koukuttaa. Jossain vaiheessa minulla oli Xanoria 1mg annostuksella, mutta sen otettuani olo oli todella väsynyt ja jos vain oli mahdollisuus pää johonkin kallistaa, niin nukuin sitten monta tuntia. Tällä hetkellä sitten Cipralexia 20mg aamuisin ja Xanor 0,25mg ½/1 tabletti tarvittaessa.

Tänä aamuna olo oli taas jo rauhallisempi, ja töihinkin selvisin lähtemään ja päivä siellä meni hyvin. Tosin aamulla nappasin yhden Xanorin ikään kuin varmuudeksi. Kaupassa käynti töiden jälkeen meni myös hyvin kuten myös nyt tämä ilta. Jotenkin on nyt sellainen "ylpeä olo" itsestäni, että olen tästä(kin) päivästä SELVINNYT, ikäänkuin olisin vuorelle kiivennyt.